Rakastan perhekuvauksia, sillä niissä lapset näkyvät sellaisina kuin he elävät ja sykkivät. Perhekuvauksessa aika tosiaan kulkee pikakelauksella, eikä liike pysähdy koskaan. Kuvaus kannattaa järjestää ulos ja suunnitella lasten ikätason mukaan. Vauvan kanssa istutaan, halitaan ja sylitellään. Taaperon pitää saada touhuta ja olla liikkeessä koko (siis koko) ajan. Ovelilla huijauksella touhukas taapero jaksaa ehkä olla paikoillaan noin viisi sekuntia. Isompien lasten kanssa yhteinen tekeminen kuvauksissa on tärkeää, koska lapset osaavat jo jännittää kameraa, jolloin hymystä tulee helposti luonnoton ja ilmeestä jäykkä. Liike vapauttaa ja tuo esiin lasten oman luonteen. 

Perhekuvauksen suunnittelu

Kuvaajana minä suunnittelen lähtötilanteen, mutta kuvauksissa etenen lasten ehdoilla ja heidän ideoidensa mukana. Kun kuvauksesta tulee lapsille leikki, johon se saavat osallistua ja jossa heidän ideoitaan kuunnellaan, lapsi vapautuu ja on oma itsensä. Kuvaajan kanssa voi leikkiä piilosta, salapoliisia, tehdä juoksukisoja kohti kameraa ja seikkailla viidakossa. Yleensä en näytä kesken kuvauksien kamerasta kuvia, mutta lasten kohdalla teen poikkeuksen. Katsomme yhdessä, mitä hassua kameraan on jo tullut ja annan lasten usein kuvata pari otosta myös itse. 

Kuvaukset kannattaa järjestää perheelle tutussa paikassa, vaikka sellaisessa, jossa on vietetty yhdessä paljon aikaa. Kuvaajana tutustun aina etukäteen kohteeseen. Käyn samaan kellonaikaan tarkastamassa valoitusolosuhteet, auringon sijainnin ja mahdolliset taustat kuville. Perhekuvaukseen suunnittelen yleensä 5–8 erilaista taustaa kuvauskohteessa, jotta kuviin saadaan paljon vaihtelua.

Perhekuvaukseen varataan aina 1,5 h kuvaus, jotta aika riittää vaipanvaihtoon ja vessataukoihin, sotkeentuneisiin vaatteisiin ja vaatteiden vaihtoon. Monesti pieni lepotauko voi olla paikallaan, ettei hymy vaihdu irvistykseksi tai meno ja meininki ylikierroksiksi.  Perhekuvauksessa kuvia otetaan yhdessä ja erikseen. Myös perheen lemmikki on oiva lisä kuviin. 

Perhekuvauksen muistilista: 

• vaihtovaatteet (sekä itselle että lapsille)
• eväät (Niin hyvät herkut, että varmasti kelpaavat!)
• juotavaa
• kosteuspyyhkeitä
• hiusharja
• lempilelu (taaperoille)

Vinkkejä perhekuvaukseen

Ennen jokaista kuvausta suunnittelen sarjan asetelmia ja asentoja, joissa haluan kuvata. Ne toimivat itselleni muistilistana läpi kuvauksen ja toisaalta valmiin suunnitelman avulla on helppo ohjata kuvattavia. Yhden tai kahden ihmisen kohdalla toteutan tätä suunnitelmaa yleensä aika tarkasti. Perhekuvauksissa on usein niin paljon ihmisiä, että tilanteen mukana eläminen on usein tarkkaa asetelmaa tärkeämpää. Ei hätää: ohjaan teitä poseerauksissa ja liikkumisessa läpi kuvauksen. Ilmeisiin ja katseiden suuntaan annan kuitenkin kolme yksinkertaista neuvoa, jotka kannattaa pitää mielessä läpi kuvauksen: 

1. Katsokaa toisianne ja lapsianne, älkää suoraan kameraan, ellei kuvaaja erityisesti pyydä. Silloin kuva vaikuttaa perheenne yhteiseltä hetkeltä, ei poseeraukselta. 

2. Kun katsotte lapsianne, älkää painako leukaa kohti kaulaa. Siitä saa itselleen kaksoisleuan.

3. Puhukaa mahdollisimman vähän. Mitä enemmän puhutte lapsellenne, sitä vähemmän käyttökelpoisia kuvia saamme. Puhe ja syöminen ovat kuvissa sama asia – kumpikaan ei näytä hyvältä.  

Perhekuvauksesta jää ihana muisto talteen! Lasten kasvu on jokaisen vanhemman itkun ja ilon aihe. Tuntuu, että aika on jaettu veitsellä leikaten kahteen osaan: aikaan ennen lapsia ja aikaan lasten syntymän jälkeen. Jälkimmäinen kulkee niin kovalla pikakelauksella, että ajan hupenemista on lähes mahdotonta käsittää. Kuvaan omia lapsiani paljon, koska huomaan muuten unohtavani kehitysvaiheet, ilmeet, eleet ja hassuttelut. Lapsen nuorempia versioita on vaikea painaa elävästi mieleensä. Lapsi on aina niin intensiivisesti tässä hetkessä. Onneksi kuvien kautta voimme palata ajassa taaksepäin. Vaikka kuvat yleensä otetaan vanhempien aloitteesta, lapset itse asiassa rakastavat katsoa niitä eniten.